Natalia Lafourcade Konsertissa: Istuin Jäällä ja Särjin Laulaessaan Hasta la Raíz

Muistatteko sen tunteen, kun ensimmäisen kerran kuultenne Natalia Lafourcaden musiikkia? Minä muistan. Olin vasta aloittelemassa uraani musiikkijournalismina ja yritin löytää uutta ja kiehtovaa kuunneltavaa. Silloin törmäsin “Hasta la Raíz”-singleen, joka sai minut pysähtymään. Lafourcaden aiempaa tuotantoa tuntemattakin sain vahvan fiiliksen, että tämä nainen on poikkeuksellinen lahjakkuus: ääni oli herkullisen pehmeä ja melodiat kiehtovasti monimutkaisia.

Sitten tuli uutinen konserttikeikasta Helsingissä! Jäädyin hetkeksi paikoilleni. Natalia Lafourcade Helsingissä? Ei, en uskonut korviani. Muutama klikkaus myöhemmin Facebook-tapahtuman sivulla vahvistettiin unelmani – laulaja esiintyi Tavastia Klubilla kesän loppupuolella.

Liput menivät kuin kuumia pipareita, mutta minä olin yksi onnekas sielu, joka ehti hankkia paikan. Jännityksen tunne nousi korkeammalle, kun konserttipäivä lähestyi. Kuvittelin jo Lafourcaden istuvan pianolla ja esittävän “Tu Falta” -balladin niin herkästi, että kyyneleet tulisi silmiini.

Konsertti-ilta oli lopulta ikimuistoinen kokemus. Tavastia Klubilla vallitsi lämmin tunnelma, ja lavalla Lafourcade säteili positiivista energiaa. Hän aloitti keikan akustisella versiolla “Un canto a ti” -kappaleesta, joka sai yleisön hiljentyneeksi. Seuraavaksi hän nosti tahdin “Nunca es suficiente”-kappaleella, joka oli täynnä innostavaa rytmiä ja Lafourcaden mahtavia vokalisia temppuja.

Minä istuin konsertin alussa lähellä lavabändiä ja sain nauttia Lafourcaden vahvasta läsnäolosta lähietäisyydeltä. Kuitenkin kun hän esitti “Hasta la Raíz” -kappaleen, tapahtui jotain ennennäkemätöntä: minun jalkatuolini jalankiinnikkeet pettivät, ja istuin törmäsi lujasti kylmään lattiaan.

Onneksi naapurini auttoi minut ylös, ja sain jatkaa konserttia turvallisemmasta paikasta. Mutta tuo “jäällä” istuminen osoittautui symbolisena kokemukseksi – Lafourcaden musiikki oli niin vahva ja koskettava, että se sai minut menettämään tasapainoni!

Konsertti jatkui useilla rakastetuilla kappaleilla, kuten “Ella y yo” ja “Sobre la luna”. Lafourcade oli läpi keikan energinen ja hauska esiintyjä. Hän kertoi tarinoita biiseistään ja vuorovaikutustilanteet yleisön kanssa olivat aidot ja mukaansatempaavat.

Keikka päättyi räjähdysmäiseen “Lo que queda” -esitykseen, ja yleisö taputti riemuitsevana Lafourcaden palattua lavalle encore-esityksen esittämään “La niña de papel”. Se oli täydellinen päätös ikimuistoiselle illalle.

Natalia Lafourcaden konsertti Helsingissä osoitti hänen lahjakkuutensa ja taiteellisen vision. Hänen musiikkinsa yhdistää Meksikossa syntynyttä folk-musiikkia, jazzia ja popin elementtejä luoden ainutlaatuisen soundin, joka on samalla koskettava ja energinen.

Minä en ole ainoa Natalia Lafourcaden musiikin ihailija. Hänen uraansa on seurannut kiintoisa nousu:

Lafourcaden musiikki on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta ja hänet on palkittu Grammy-palkinnolla. Hänen äänensä on kiehtova sekoitus herkkyyttä ja voimaa, ja tekstit ovat syvällisiä ja henkilökohtaisia.

Natalia Lafourcaden konsertti Helsingissä oli enemmän kuin vain musiikkitapahtuma – se oli kokemus, joka pysyi mielessä pitkään sen jälkeen, kun viimeinen nuotti oli soinut.